Raamatun kaksi mielenkiintoista hahmoa antediluviaaniselta ajalta ennen suurta mullistusta, jota vedenpaisumukseksi ja jääkaudeksi kutsutaan, ovat saarnaaja Nooa ja profeetta Eenok, jotka kertovat tuosta kadonnesta menetetystä sivilisaatiosta varoittavan ilmoituksen meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.

”Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi. Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle.” — II Pietarin kirje 2:4-5

”Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, ’eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois’… Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi.” — Heprealaiskirje 11:5,7