Terve karismaattisuus

Useimmat harhaliikkeet perustuvat johonkin ääriliikkeeseen missä sinällään oikea asia vääristyy pahaksi ylikorostuksen, yksipuolisuuden ja painotuksen vuoksi. Yksi tällaisista liikkeistä on äärikarismaattinen liike, jossa terve karismaattisuus (Pyhän Hengen vaikutukset, armolahjat ja hengellisyys) saa epäterveitä piirteitä rokottaen Pyhän Hengen Voimaa vastaan. On mahdollista sammuttaa Henki, aivan kuten on mahdollista ottaa vastaan vieras henki. Useat äärikarismaattiset liikkeet ovat sammuneet, mutta samoin on käynyt myös joillekin kriittisille ”antikarismaattisille” äänille, mutta keskellä kulkee kaita tie, josta Jumala sanoo: ”älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle, että menestyisit” (Joos. 1:7). Tässä raamattutunteja vuosien varrelta aidosta Pyhän Hengen Voimasta.

”Ja voitele heidät, niinkuin sinä voitelit heidän isänsäkin, että he pappeina palvelisivat minua. Niin tämä on oleva heille voitelu ikuiseen pappeuteen, sukupolvesta sukupolveen.” — 2. Mooseksen kirja 40:15

”Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.” — Luukkaan evankeliumi 24:49

Hengellinen ihminen tutkii kaikki

Luonnollinen syntiinlangennut ihminen on sokea, hengellisesti kuollut ymmärtämään mitään ja ilman Pyhää Henkeä yhä useampi ihminen kulkee sokeana, mutta uskoontulleet, uudestisyntyneet ja Kristuksen verellä pestyt saavat nähdä, kuulla ja ymmärtää monia Jumalan salaisuuksia, joista ulkopuoliset eivät ymmärrä mitään. Tämä käy alati tärkeämmäksi lopunajassa. Tässä raamattutunteja hengen maailmaan katsomisesta.

”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.” — 1. Korinttolaiskirje 2:14-15

Emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” — 2. Korinttolaiskirje 4:18