Noituuden maailma

Sana noituus kuulostaa siltä, kuin puhuttaisiin jostakin keskiajalla tapahtuneista ilmiöistä, mutta Raamattu kertoo että lopun aikana villitsevät henget johtavat kaikki kansat noituuteen. Se ei ole siis vähenemässä, vaan dramaattisesti lisääntymässä ja se tulee nyt valkeuden enkelinä mitä erilaisimmissa muodoissa idän uskonnoista unisieppareihin ja salatieteen kirjoihin. Tästä syystä koin tehdä asiasta tutkielman sekä laajan opetuksen, jossa lähdetään juurista ja päädytään siihen kuinka mätä noituuden puu kaadetaan pois, niin että terve uskonpuu saisi sijaa uskovaisen elämässä.

”Sillä nämä kansat, jotka sinä nyt karkoitat, kuuntelevat kyllä merkeistäennustajia ja taikureita, mutta sinulle ei Herra, sinun Jumalasi, sitä salli.” – 5. Mooses 18:14

Koska aihe on laajempi, mitä yksi opetus mahdollistaa selittämään tyhjentävästi asiaa, voi aiheesta herätä kysymyksiä tai huolenaiheita, jolloin rohkaisen keskustelemaan asiasta uskovaisten kanssa ja voit myös lähettää minulle suoraan palautetta yhteystiedot -osion.

Mainokset

Psykologia – sieluntiede vai salatiede?

Tänä päivänä seurakuntiin tuodaan saarnatuoleihin filosofiaa ja psykologia, joilla korvataan Jumalan sana ja tehdään se myös tyhjäksi, jolloin tulee ymmärtää mistä lähteestä ne kumpuaa, mitkä ovat niiden ydin opit ihmisestä ja mitä Raamattu sanoo niistä sekä sielunhoidosta. Onko mahdollista sovittaa näitä yhteen? Kuka voi tarjota ”ammattiapua” sielun tilaan?

”Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.” – Kolossalaiskirje 2:8

Opetuksessa käsitellään myös raamatullista sielunhoitoa ja kuinka löytää apu ahdistukseen sekä masennukseen.

”Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.” – 2. Korinttolaiskirje 1:3-4