Koska Kirjoitukset puhuvat kymmenissä kohden sekä Messiaaseen uskovien poisotosta ja tästä maailman johtajasta eri nimillä, niin on syytä tarkistella tätä kohtaa yhden kokonaisen artikkelin voimalla. Yksi vaikeimpia Kirjoituksien kohtia ymmärtää on tulevan maailman johtajan ilmestyminen ja erityisesti apostoli Paavalin 2. kirje Tessalonikalaisille ja sen 2. luku, koska se on monissa käännöksissä käännetty väärin. Vaikka Pietarikin myötää, että apostoli Paavalin kirjeissä on yhtä ja toista vaikeatajuista (2. Piet. 3:15-16).
”Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee…” – 1. Johanneksen kirje 2:18
Ahdistuksessa elävä seurakunta
”… Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä ja jotka ovat osoituksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että teidät katsottaisiin arvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka tähden kärsittekin, koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme…” – 2. Tessalonikalaiskirje 1:4-7
Kirjoituksissa numero 2 kuvaa hajoamista ja kapinaa, niinpä kaikki Uuden testamentin 2. kirjeet kuvaavat Saatanan työtä; 2. Kortintolaiskirje, 2. Tessalonikalaiskirje, 2. kirje Timoteukselle, 2. Pietarin kirje ja 2. Johanneksen kirje. Niinpä tämänkin kirjeen teema on Saatanan työ ja apostoli Paavali aloittaakin kirjeen kehumalla Tessalonikalaisten vainojen kestämisestä ja kärsivällisyydestä ahdistuksissa. Alkuseurakuntien vainot ovatkin historiallisesti hyvin tunnettuja ja kaikki opetuslapset Johannestan lukuunottamatta kuolivat marttyyreina. Nämä ahdistukset ovat siis lähtö asetelma kirjeelle ja tähän apostoli Paavali vastaakin kirjeen toisessa luvussa. Edeltävä kirje Tessalonikan uskoville oli Paavalin kirjoittamista kirjeistä ensimmäinen ja hän kirjoitti sen todennäköisesti vuoden 50 jKr lopulla. Tuossa kirjeessä Paavali ensimmäisen kerran paljasti suuren salaisuuden uskovien pois ottamisesta eli ylöstempauksesta. Seurakunnassa ajateltiin siis, että he elivät jo ahdistuksen aikaa.
”Mutta me rukoilemme teitä, rakkaat veljet, meidän Herran Jesuksen Kristuksen tulemisen ja meidän kokoontumisemme kautta hänen tykönsä, ettette aivan nopiasti teitänne salli teidän mielestänne kääntää pois eli peljätettää, ei hengen, eikä puheen, eikä kirjan kautta, niin kuin se meiltä lähetetty olis, niinkuin Kristuksen päivä jo käsissä olis.” – 2. Tessalonikalaiskirje 2:1-2 (Biblia 1776)
Uudet käännökset kääntävät nämä jakeet kaksi jaetta väärin, johtuen eroista alkutekstissä ja kääntäjän tulkinnasta. Luotettava vuoden 1776 Biblia kääntää nämä jakeet oikein. Tässä Paavali siis rauhoittelee Tessalonikalaisia, että vielä ei ole tullut Kristuksen päivä eivätkä he ole joutuneet ahdistuksen aikaan. Kristuksen päivällä tarkoitetaan ylöstempaus ja tätä termiä käytetään erityisesti Filippiläisten kirjeessä (Fil. 1:6, Fil. 1:10, Fil. 2:16), jota kutsutaankin ilonkirjeeksi. Vainoja ja ahdistuksia kohdatessaan he olivat siis kirjoittaneet Paavalille, että ovatko he nyt jääneet pois ylöstempauksesta ja joutuneet ahdistuksen aikaan?
Luopumus vai erkaneminen?
”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi…” – 2. Tessalonikalaiskirje 2:3
Tässä kolmannessa jakeessa on myös monia virheitä. Ensinnäkin siihen on lisätty alkutekstistä puuttuva se päivä, siinä käytetään sanaa laittomuuden synnin sijaan.
Luopumukseksi käännetty sana on alkutekstikssä apostasia ja sitä käytetään vain kaksi kertaa nimisanana Uudessa testamentissa, mutta teonsanan aphistemi muodossa sitä käytetään 15 kertaa, joista 12 kohdassa (1.Tim.6:5, Luuk. 4:13, 2.Kor.12:8, Apt.12:10,…) se käännettään erkanemiseksi, poistumiseksi tai lähtemiseksi. Vanhoissa englannin kielisissä käännöksissä tämä sana käännettiinkin erkanemista ja poistumista tarkoittavalla sanalla departure; Tyndale (1526), Coverdale (1535), Cranmer (1539), Breeches (1576), Beza (1583) ja Geneve (1608), kunnes Kuningas Jaakon (1611) käännös vaihtoi siihen sanan falling away eli luopumus.
Koska tätä sanaa edeltää suomen kielestä puuttava määräinen artikkeli (kr. ’ho’, engl. ’the’), niin Paavali puhuu siitä tietystä asiasta eli edeltävässä kirjeessä mainitusta ylöstempauksesta. Näin ollen oikeampi käännös kokonaisuudessaan kuuluu näin.
”Älkää antako kenenkään harhauttaa itseänne millään tavalla. Sillä [se ei koita] ellei tule se erkaneminen ensin ja paljastu se synnin ihminen, kadotuksen lapsi, joka vastustaa ja korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille? Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee keskeltä poistetuksi Hän, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton… ” – 2. Tessalonikalaiskirje 2:3-8 (sanatarkka käännös)
Hän joka siis pidättää synnin ihmistä eli maailman johtajaksi nousevaa Antikristusta ilmestymisestä, on Pyhä Henki Messiaaseen uskovissa maan päällä. Messias Jeesus sanookin uskovia suolaksi (Matt. 5:13) ja suola estää pilaantumasta maailmaa. Kun käytämme sanaa erkaneminen, niin myös Pidättäjä käy selkeästi ilmi sekä koko kirjeen kirjoittamisen perimmäinen tarkoitus.
Maailman johtajan ilmestyminen
”[Laittomuuden] tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” – 2. Tessalonikalaiskirje 2:9-12
Tuleva maailman johtaja, jota tässä kutsutaan laittomaksi, ilmestyy siis edellä mainitun poisottamisen eli ylöstempauksen jälkeen kadotukseen joutuville jumalattomille, jotka eivät vastaanottaneet Jumalan rakkautta ilmaiseen pelastukseen armon aikakautena, että olisivat voineet pelastua ahdistuksen ajasta. Antikristus tulee tekemään suuria ihmeitä ja hänellä tulee tämän maailman ruhtinaan Saatanan valtuttamana saamaan yliluonnolliset kyvyt ratkaista maailman ongelmat. Universumin Luoja sallii lähettää väkevän eksytyksen, joka tulee olemaan ”avaruuden muukalaisten” ilmaantuminen ylöstempauksen selityksenä. Tämä koko kirje olisikin ollut turha, jos ylöstempausta ei tapahtuisi ennen ahdistuksen aikaa, mutta nyt Paavali vielä Antikristuksesta puhuttaeen muistuttaa, että uskovat (veljet, te) on valittu pelastukseen.
”Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen. Siihen hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta, omistamaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden.” – 2. Tessalonikalaiskirje 2:13-14
Ilmeisesti kyseinen uskovien joukko oli tuolloin kohdannut ahdistajan – mahdollisesti keisari Neron – ja luulivat häntä maailman johtajaksi eli antikristukseksi, mutta kirje kertoo että osa ihmisistä on uskoon kelpaamattomia ja nurjia. Ratkaisuksi kerrotaan rukous ja ilosanoman levittäminen siitä, että Messias Jeesus on kärsinyt sinun puolestasi ja sinun on vain annettava Hänen pelastaa sinut.
”Sitten vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niinkuin teidän keskuudessanne, ja että me pelastuisimme nurjista ja häijyistä ihmisistä; sillä usko ei ole joka miehen. Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät pahasta.” – 2. Tessalonikalaiskirje 3:1-3

















