Jatkona edelliseen artikkeellin ylöstempauksesta tässä kertomuksia siitä, mitenkä monet ihmiset näinä päivinä ovat nähneet näyn ylöstempauksesta, aivan kuten Kirjoítukset ennustavat ihmisten näkevän näkyjä tästä autuaallisesta toivosta (Tit. 2:13).

”Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat.” – Apostolien teot 2:17

Rokkimuusikon uni
”Näin unen, jossa kesken kaiken ihmisiä alettiin ottamaan taivaaseen – temmattiin täältä yläilmoihin. Minulle näytettiin ylöstempaus, kun Jeesus hakee omansa pois. Siinä unessa näin, että vaikka hankkisin minkälaiset tikapuut tahansa, minulla ei olisi asiaa tuohon porukkaan, joka syystä tai toisesta haettiin täältä pois.” – Jussi

L.A. Marzullin lyhyt näky
”Olin menossa suihkuun. En tiedä, olinko ruumiissani vai en, mutta minut temmattiin yhtäkkiä taivaaseen. Olin siellä kolme sekuntia. Ensimmäisellä sekunnilla näin, ettei siellä ollut tungosta, vaan ihmisten välillä oli 6-10 metriä tilaa. Kaikki katsoimme samaan suuntaan. Toisella sekunnilla huomasin, että siellä oli pyhä hiljaisuus. Kukaan ei kysellyt, missä olemme. Kaikki tiesivät, mitä tapahtui. Siellä oli ihmeellinen, pyhä ja kunnioittava hiljaisuus. Kolmannella sekunnilla huomasin hämmästyksekseni, että syntinen luontoni, ne inhottavat asiat, joita meissä on, vaikka emme tahtoisi, viha, katkeruus, kaikki se oli poissa. Sitten palasin takaisin ja itkin. Minulle ei ole koskaan käynyt näin, mutta muutama päivä ennen tätä haastattelua heräsin unesta, jossa sanoin kolme kertaa: ’Jeesus tulee pian’. Sanon sen sinulle: Jeesus tulee pian. Oletko valmis?”

Näky Gabrielista ja ylöstempauksesta
”Valmistautukaa veljet ja siskot Kristuksessa. Olemme kotiin lähdön kohdalla!

Minä näin enkeli Gabrielin laskeutuvan tuolini vasemmalle puolelle. Hän sanoi: ”Tule mukaani; haluan näyttää sinulle jotakin.” Ja niin minua vietiin kädestä pitäen ja me menimme ylös puoli väliin maata ja avaruutta. Gabriel vei minut enkelien keskelle, joita oli minun vasemalla ja oikealla puolella. Gabriel sanoi, että täällä me (enkelit) olemme valmiina puhaltamaan pasunaan (1. Tess. 4:16). Minä kysyin missä Jeesus on ja siellä hän oli kävelemässä kohti minua. Hänellä oli valkoinen kaapu ja kultainen kruunu päässä. Hän hymyili. Hän kertoi, että ihmiset jotka näin enkelien takana olivat vanhoja pyhiä (Matt. 27:52) ja ihmisiä, jotka olivat kuolleet ennen minua ja he olivat valmistautumassa vastaanottamaan uudet ruuminsa (1. Kor. 15:53) ja että tapaisin kohta heidät ilmassa.

Hän sanoi että tulen näkemään todisteita tapahtumien kulku nopeutuu ilman pysähtymisen merkkejä. Huhut sodista (Luuk. 21:9) loppuvat nyt. Amerikka kaatuu ensin. Muistan, että hän sanoi että Amerikan kaatumisen jälkeen tulee Israelin sota, kuin domino. Hän ei antanut mitään Raamatun kohtaa, mutta tiesin että hän puhui Psalmi 83, Jesaja 17 ja Hesekiel 38 tapahtumat toinen toisensa jälkeen. Hän sanoi muös, että ne jotka piiloutuvat kivien alle (Ilm. 6:15) – joilla uskoakseni Hän tarkoitti bunkkereita – niin ne kaatuvat heidän päällensä ja noilla joilla ei ole tulevaisuuden profetioissa merkitystä, joilla on johtajan rooli kansojensa kaatumisessa, tulevat kaatumaan. Minä näin nopean tuhon tapahtuvan Amerikassa (Ilm. 18:10). Minä kerron mitä näin ja se oli Washington DC räjähtäminen ja maanjäristys, joka vaikutti joka puolella Amerikkaa.

Sitten Isä tuli alas yläpuolellemme kaikessa kunniassan. Se oli kuin hehkuva tulipallo. Näin kaikkien enkelien ja ihmisten kumartavan Häntä kohti ja minäkin kumarrin Häntä. Minä kuulin hänen sanovan: Rakas tyttäreni, tule luokseni. Hän näytti kasvonsa minulle ja Hän hymyili. Hän sanoi, että mitä näen on totta ja Hänen sanansa jotka Hän on puhunut minulle, tulevat käymään toteen ja huhut (sanomat) sodista tulevat muuttumaan todeksi. Sitten minut vietiin takaisin ja heräsin kyynelet silmissä ja ne olivat tietenkin ilon kyyneleitä.”

Arto Palmroth uni
”Minulla on tapana rukoilla iltaisin ja jopa öisin, ja erityisesti silloin, kun en saa heti unenpäästä kiinni. Ja näin kävi eräänäkin yönä: en tiedä olinko unessa vai hereillä. Näin seuraavan unen tai näyn.

Eteeni avautui näkymä isosta kentästä, jossa näin paljon uskovia koolla. Siellä oli menossa eräänlainen uskonnollinen kokoustilaisuus.

Sitten näin kuinka taivas aukeni – se ikäänkuin repesi auki, ja itse Herra Jeesus alkoi laskeutua sieltä alas. Jeesuksella oli valtavan kirkas, valkoinen ja pitkä vaate yllään, ja Jeesuksen ympärillä loisti valtavan suuri ja häikäisevä kirkkaus. Samalla hetkellä kentällä seisovat uskovat lähtivät juoksemaan Jeesusta kohti, ja kädet ylhäällä he nousivat ilmaan Jeesusta vastaan. Ja samalla kun itsekin kohosin ilmaan, niin katsoin alas, ja näin paljon suuremman joukon ihmisiä seisomassa yhä alhaalla kentällä kädet ylös ojennettuina kuin oli se joukko, joka oli kohoamassa ylös. Maahan jääviä oli paljon enemmän kuin niitä, jotka kohosivat ylös.

Samassa sain ymmärtää, että nämä ihmiset eivät ole päässeet ylösottoon, koska heillä ei ole ollut öljyä astiassa, eli, he eivät olleet valvoneet tilaansa. Oli myös muitakin asioita esteenä: esim. vihaa ja katkeruutta, mutta sen ymmärsin suurimmaksi esteeksi ylösotolle, että ei ollut ’öljyä astioissa’. Tämä uni tai näky sai minut itse pysähtymään ja kysymään Herralta, onko minulla itselläni ’tuoretta öljyä astiassani’.

Olen puhunut paljon myös muille tästä unesta, sillä sain kehoituksen puhua ja kertoa tästä unesta/näystä muillekin. Siksi haluan jakaa tämän näkyni ja sen sanoman ystäväni myös sinun kanssasi, jotka tätä luet tätä Annen blogia.

Onko astiassai öljyä? …. Onko se tuoretta vai vanhaa ja eltaantunutta?”

Henrin uni ylöstempauksesta
”Näin viime yönä erikoista unta: jokin näkymätön paha riivaasi kehoani enkä pystynyt liikkumaan. Anelin apua Jeesukselta ja ensin keho alkoi sihistä, niin kuin ois sähköä johdettu läpi. Hetken kuluttua ilmesty hahmo Jeesuksen kasvoista samalla tavalla, kuin jos laittaisit silmät kiinni ja näkisit ajatuksissa hämärät kasvot. Hahmo konkretisoituikin oikeaksi Jeesukseksi. Jeesus puhui jotakin pelastuksesta ja koko tilassa vallitsi sanoin kuvailematon rauhallisuus ja hyvyys. Meni hetki ja Jeesus hävisi.

Tilalle ilmestyi ulkonäöltä hyvin tuttu julkisuuden henkilö, joka väitti olevansa Vapahtaja. Sama näkymätön paha palasi ja olin takaisin samassa tilassa missä olin aikaisemminkin. Anelin jälleen apua ja armoa. Kului jonkin verran aikaa kunnes sitten jokin yliluonnollinen voima alkoi vetäämään kohti taivasta. Voima veti talon katon läpi eikä fyysisiä rajoitteita enää ollut – menin siis katon läpi. Tarpeeksi korkealle päästyäni näin muitakin ihmisiä, joita voima veti myös puoleensa. Silloin ymmärsin, että nyt meidät otetaan taivaaseen. Tämän jälkeen minut valtasi suru siitä missä puolisoni on, mutta katsoessani alas näin myös hänen nousevan alhaalta päin aivan rinnalleni. Halasimme helpotuksesta ja ilmestyi valo, joka muutti normaalit vaatteet yliluonnollisen valkoisiksi kaavuiksi.”

Uni ylöstempauksesta ja ylösnousemus ruumiista
”Aluksi näin suuren katastrofi, joka tulee tapahtumaan maapallolla. Näin ihmisten itkevän, rakennuksien  vapisevan ja joukkotuhoaseita käytettävän – valtava verilöyly maapallolla. Jotakin sellaista, mitä ihmiskunta ei ole koskaan vielä kokenut. Unessa olin ulkona ja toimittajat olivat kuvaamassa tätä kaikkea. Katselimme tätä kodeissamme TV ruuduilta, kunnes joku yhtäkkiä sanoi: Katsokaa taivaalle! Taivaalle katsoessani näin metallisia pyöreitä kirkkaita esineitä taivaallaa liikkuen nopeammin kuin lentokoneet, ja mieleeni tuli se mitä Hesekielin kirjassa kerrotaan (Hes. 1:18). Noiden metallisten ympyröiden liikkuessa yhtäkkiä aloin tuntemaan kehoni kevyeksi ja aloin nousta taivaalle.

Näin miten ihmisiä lähetettiin taivaalle ja se oli mahtava tunne. Menetin kontrollin ja en pystynyt palauttamaan itseäni maan päälle. Lähdimme maan ilmakehän ulkopuolelle ja näin koko maapallon jalkojeni alla. Tulin niin lähelle tähtejä, että kuvittelin pystyväni koskemaan niihin. Sitten olin Taivaassa. Näin joitakin siskoja seurakunnastani ja koimme sanoin kuvaamatonta iloa olessamme siellä ylhäällä. Näin tuhansia ja tuhansia enkeleitä ylistämässä Herraa ja he nostivat kätensä ylensä. Sydämeni tuli kuitenkin surulliseksi, sillä en nähnyt joitakin rakkaitani siellä, joíden olin kuvitellut olevan siellä.

Ja sitten Hän näytti minulle joitakin niistä ihmisistä, jotka eivät olleet siellä. Yksi näistä piti lasta sylissä ja yhtäkkiä hänen lapsi katosi sylistään, niin että vain vaatteet jäivät ja hän tuli aivan hulluksi, kuten luonnehäiriöinen. Sitten tunsin kuin hengityksen kulkevan ylitseni. Kun katsoin käsiäni ja hiuksiani, ne virtasivat tulta ja koko ruumini oli tulessa, mutta ei kuitenkaan sellaista joka polttaa vaan erilaista. Ja sitten Majesteettisen äänen sanovan minulle: Julista Sanaani! Ja Hän kertoi minulle nimiä, joille minun tulisi puhua pelastuksesta.”

Olav Rodgen näky
”Kello on 9 aamupäivällä. Rouva Andersen istuu radion ääressä ja kuuntelee lastentuntia. Noin neljä, viisi minuuttia on kulunut, kun ohjelma äkkiä katkaistaan. Huomiota herättävä uutinen Oslosta: kaupunki pakokauhun vallassa! Poliisiviranomaiset ilmoittavat, että on tapahtunut jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Sangen monta, ei tiedetä kuinka monta, lasta ja aikuista on kadonnut tietymättömiin. Viranomaiset eivät voi heitä kuuluttaa, koska kadonneita on niin paljon.

Niitä perheitä, joita katoaminen on koskenut, kehotetaan antamaan mahdollisimman selvä ilmoitus viranomaisille. Muutaman minuutin kuluttua ilmoitetaan, että suurtorilla kaksi kaupantekijää on hävinnyt kesken työtään. Eräs kukkien ostaja kertoo, että hänen maksaessaan kukkia myyjälle, tämä hävisi vaihtorahaa antaessaan.. Sama ostaja kertoi myyjän sanoneen: ’Kiitos Jeesus.’ Ja niin hän oli hävinnyt. Hän hieroi silmiään, sillä hänestä näytti, kuin sumua olisi ollut hänen edessään, mutta kukkakauppias oli poissa. samoin sumukin. Siinä samassa alkoi eräs nuori äiti huutaa hirveästi ja riuhtoa tyhjää lastenvaunua. Hän juoksi ja huusi. ’Joku on varastanut lapseni. Se oli 8kk ikäinen poika. Missä on poliisi?’. Poliisi oli kyllä lähellä, mutta hän ei voinut tehdä mitään. Joka puolelta kuului huutoa ja kohua. Eräs kauppias juoksi ulos liikkeestään ja huusi: ’Auttakaa, kaksi liikeapulaista hävisi yht´äkkiä myymäläpöydän takaa!’

Myös Tukholmasta ilmoitetaan, että suuri joukko ihmisiä on kadonnut samalla tavalla kuin Oslossakin ja kaupunki on pakokauhun vallassa. Nyt myöskin Kööpenhamina ja Helsinki ovat ilmoittaneet samaa. Maaseudultakin on saatu tietoja katoamistapauksista. Joka paikasta on lapsia ja aikuisia kadonnut. Poliisi ei voi selvittää tätä asiaa. ’Ulf’, sanoo rouva Andersen, ’mitähän tämä nyt on?’ Hän astelee ulos kadulle ja silmäilee kaunista huvilakaupunkia. Kauniita pikkutaloja aitauksen ympäröimänä. Tuolta tulee rouva Håland. Hän peittää kasvonsa käsillään ja huutaa toivottomasti: ’Ruth, Ruth!’ Siinä samassa hän huomaa rouva Andersenin ja kysyy häneltä: ’Oletko nähnyt ketään vierasta kulkevan täällä? Ruth on kadonnut. Hän istui rapulla ja katseli, kun minä leikkasin ruusupensasta. Hän on poissa. Huusin huutamistani, mutta kukaan ei vastannut. Minusta tuntui, että joku nousi ylös seinää pitkin, mutta olen varmaan pyörryksissä’. ’Ruth, missä olet? Kuka hänet vei?’ Hän itkee katkerasti. ’Mutta tuoltahan tulee Andersen. ’Tuletko sinä nyt, tähän aikaan’, kysyy rouva Andersen, ’kellohan on vasta puoli kymmenen?’ ’En jaksanut enempää. Kaikki on sekaisin työpaikalla. Monet työmiehet ovat hävinneet salaperäisellä tavalla. Koneet pysähtyivät äkkiä. Luulimme onnettomuuden tapahtuneen. Etsimme heitä, mutta heistä ei näkynyt jälkeäkään’. Silloin eräs, joka oli kulkenut hengellisissä kokouksissa ja sanoo itseään kristityksi, alkoi huutaa: ’Nyt se on tapahtunut! JEESUS ON NOUTANUT OMANSA – MINÄ JÄIN JÄLJELLE!’ ”